KESKI-IKÄISIÄ lauseita

EROJA

odotan aikaa kun tietokone ymmärtää puhetta.
niina sanoi pelottaa
niinan vaatteet kimaltelee vaikka en kato edes sinne suuntaan
vähän niinkuin järvi kesällä. Kesällä!
kylmä häviää ytimistä kesällä. ja näyttämöllä.
...
katsomo on musta.
joissakin penkeissä istuu ihmisiä.
joissakin penkeissä ei istu ihmisiä.
me ollaan nyt kaikki täällä.
än yy tee nyt.
21.51 enää minä en ole mitään vailla.

Esityksen jälkeen 28.12.2011

21.26
Viimeinen kohtaus oli paikoitellen koskettava ja välillä kammottavan huono, itsekkin olin ailahtelevainen.

eroja

--
-
-

eka läpäri 20.12.2011

20.46
Niina
huh, raivoa sisällä, en tiedä mitään

20.57
Täs on jotain törkeetä

21.08
Huh, Kake ohjaa vauhdissa, ja me vaan mennään, katsomo on pimeänä. Mulla on kova ääni, pakko
niistää nenä.

harjoitukset 14.12.

EROIMPROVISAATIOTA TEHDESSÄ

11.08
Missä on muisti?

11.14
Lattian harmaassa osassa on mustia teippejä ja mustassa osassa valkoisia

11.24
Se millä kielellä mä ajattelen riippuu siitä mitä tai ketä mä ajattelen.

11.27
Alhaalla viileetä, ylhäällä kuiva ilma.

11.45
Tunnetila heti aamutuimaan. Johan heräs.

11.46
Mul on silmässä sellanen valohiutale joka valuu ylhäältä alas näkökentän sivua pitkin. Se kuulemma johtuu siitä että värikalvo on irti.

11.48
Miten tätä tunnetta kuvais, onkse tunne. Tällanen tulee vaan harjoituksissa.


HARJOITUKSEN JÄLKEEN

-Kerro lisää tosta tunteesta.

-On sisällä ja ulkona yhtä aikaa. On painava ja kevyt yhtä aikaa. Ontto ja emotionaalinen.

-Mulla on oma versio tosta. Yhtä aikaa --, äh, en mä osaa sanoo.

- Mua hävettää että mä huudan.

-Salaa mietin reittiä jo.

-Kylmän läpi, lämmintä, putoo välillä sellaseen tunnetilakuoppaan, sitten taas on kylmää. Sitten vaan, kylmässäkin tekee.

-Siitäkin vähän tulee syyllinen olo silti, kun sä sanoit siitä.

-En sanonu kun sä ite sanoit että se oli kuivempi kun viimeksi.

-Onkse myös siitä että teitä on kolme, ei oo pakko kannatella, niin sitten voi paremmin luottaa.

-Ja on tehty yhdessä. pystyy lukemaan toisia, tehtyjen improjen määrä on iso.


-Ne isät oli koskettavia.

-Tosi koskettavia.

-Niissä oli se kolmenlainen poissaolo. Nyt mua rupee itkettämään.

-Ja se oli makee, ekaksi on ihan että ai jaa, on kuollu, kun jää yksin, niin sitten räjähtää, se on tunnistettavaa.

-Rytmin on väliä, asemien on väliä, että se soi, sois.

-Sitten toi, se on ollu aina, se kun menee nukkumaan niin mitä jos ei herääkään.

Harjoitukset 5.12. Terveisiä näyttämöltä: Onnellisten loppujen harjoittelemista.

klo 14:04
Niina:
Teemme satujen onnellisia loppuja. Tuire just puhuu Dr.Housesta. Mä kirjottelen tässä. Äsken en keksiny mitään.

Tuntui hyvältä sanoa: elin elämäni onnellisena loppuun asti.

14.09
Tuire:
Niina elää onnellisena loppuun asti.
Mua yskittää.

14.14
Tuire:
Niina sanoo: sokea pulu on maakuopassa. Kun kevät tuli, pulu nousi siivilleen.

14.17
Tuire:
Maha kipee yhtäkkii.

14:19
Niina:
Posket punottaa.

Harjoitusten jälkeen 2.12. 2011

NIINA:
Että tää on oikeesti viimenen esitys.

TOMI:
Missä menee raja kiinnostavan omiin töihin viittaamisen ja tylsän oman navan kaivelun välillä? Entä missä vaiheessa viittaaminen historiallisiin asioihin muuttuu tylsäksi retroiluksi? Temppu ja kuinka se tehdään...

Ensi-ilta on uudenvuodenaattona. Juhlaesitys. Se on vielä ns. joulunaikaa. Jos meillä on esityksessä "talvisia" tai "jouluisia" aiheita, niin onko vaara että meillä onkin yhtäkkiä "joulunäytelmä"tai "talvinäytelmä"? Ja mitä vaaraa tai pahaa sellaisissa on? Turhaa miettiä moisia.

Keski-ikä tulee! Kuinka nopeasti hiukset voivat harmaantua?

NIINA:
Sisälläni kummitukset on rasioissa tai kuplissa, joista ne syöksyvät ulos jos joku tökkää oikeaan kohtaan.

Tällä viikolla mä olen ollut Irina. Ja muutama aika hassun hauska hahmo, kuten teatterin karismaattisin näyttelijä katolla. Tai viulu katolla. Heh hee.  

TUIRE:
Tänään kun heräsi, oli ensimmäinen ajatus että ei se haittaa jos on väsynyt. Lepään sitten myöhemmin, kun juon aamukahvit, tai sitten huomenna tai sit joululomalla tai sitten haudassa. Tämä treeniviikko on aihettanut tämän perspektiivin, monesti käy niin että se aihe rantautuu laajemmalle.

Sitten aamulla mietin kanssa sitä harjoitusta jonka aiheena oli "mitä vihaan teatterissa", niin yksi sellainen on että "pistetään nyt tämä aihe pakettiin". Teatteritehtailu. Mä vihaan sellasta.

Kaikki lauseet tuntuu pateettisilta.

Olo on just nyt lähellä itkua, tai liikutusta, en tiedä mistä.

KATARIINA:
Tietävätkö kuolleet, milloin heistä puhutaan?

Jos olisin kummitus, missä kummittelisin?

Miten se, mitä tilassa on ja sattuu olemaan, kun harjoitellaan, heti imeytyy heti osaksi esityksen maisemaa. Esim. näyttämölle jäänyt pahvilaatikko. Vieras tulee helposti omaksi - vieras tila, aihe, vieras näytteleminen - voisiko sen antaa olla vieras, ettei kesyttäisi sitä? Miten voisi olla harjoitusprosessissa liiaksi tottumatta, liiaksi tutustumatta?

Harjoitukset 29.11. Eroimprovisaatiota. klo 12.10

Niina:
Just jätin jäähyväiset järjelle, tai siis järjen menettämisen pelko.


Niina:
Suru lemmikkieläinten kuolemasta tuntuu hyvältä.

Tuire:
äiti tulee mieleen.

Niina:
Tollai makaan aika usein kun oon mokannu, riidelty tai taas huvittaa erota.

Tuire:
Nyt tuli kylmä kohta.

Niina:
Onpas niitä eroja ollu paljon, jano.

Tuire:
Ero voi olla hiljainen. ero voi olla hidas.

Niina:
eroja harjoittelee, tietää jo aika paljon eroista, että sitten joskus taas kestää kun tulee ero-ja ja se iso ero.

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan blogiamme!